Roturisteytys 

Pyhä birma on melko vanha rotu, joka on saanut alkunsa Burmassa ja sieltä muutaman yksilön voimin se on tuotu eurooppaan. Näistä muutamasta yksilöstä on alettu jalostamaan tätä rotua ja jo heti alussa on kasvatuksessa käytetty paljon persialaista sekä siamilaista aina tuonne -60 -luvulle saakka, osittain siksi, että sodan tiimellyksessä rotu oli jo kuolla sukupuuttoon ja jäljellä oli enää muutama yksilö. Tämän jälkeenkin on käytetty muita rotuja, mm kotikissaa kannan vahvistamiseen, sekä myös uusien värien tuomiseen.  

Alkuperäisenä birma on ollut väriltään joko ruskea- tai sininaamio ja muita rotuja käyttämällä on tuotu rotuun mm suklaa/lilanaamiot, tabbykuviot sekä punainen geeni, jonka ansiosta meillä on punanaamiot, cremenaamiot ja kilpikonnanaamiot. Myöhemmin mukaan on tullut myös hopeavariaatiot sekä kaneligeeni, jota ei ole vielä hyväksytty FiFessä.

Yhtään ns puhdasta birmaa ei siis ole olemassakaan ja näiden risteytysten ansiosta meillä on olemassa tämä rotu, joka olisi jo aikoja sitten kuollut sukupuuttoon. Tälläkin hetkellä birmojen sisäsiittoisuus on hälyyttävä, total inbreedingluvun ollessa n 30% tienoilla, kun valtaosalla muista roduista se on n 10%. Jos sisäsiittoisuus vain toistuu, niin pahimmassa tapauksessa koko rotu kuolee sukupuuttoon. Valitettavasti viitteitä tästä meillä jo on, pieninä pentuekokoina, vastustuskyvyn puutoksena yms.

Olen käynnistänyt 2011 roturisteytysprojektin, jonka tarkoituksena on tuoda uutta verta suomalaiseen birmakantaan. Koska rotu on muutamasta yksilöstä lähtöisin, ei geenikantaa voi lisätä tuomalla kissoja toiselta puolelta maailmaa, niiden ollessa joka tapauksessa sukua toisilleen, esi-isien ollessa ne samat muutama kissaa.  Ainoa keino tuoda uutta verta ja leventää geenipoolia, on risteyttää birma toiseen rotuun.

Ensin pyrin valitsemaan omasta kissalastani sopivan naaraan tähän ja päädyin käyttämään vanhahkoa naarastani Jettaa, jolla oli jo jälkeläisnäyttöä monen sukupolven verran ja se oli hyvä emo, hyvä synnyttäjä ja tehnyt terveitä jälkeläisiä myös alenevissa sukupolvissa. Jetta oli myös laajalti terveystestattu.

Urokseksi mietin muutamaakin eri vaihtoehtoa, mutta lopulta valinta osui  siperiankissa urokseen nimeltään Lumikissan Tossavainen. Tarjolla oli myös mm eurooppalaiuros, mutta lopulta valinta osui Tossavaiseen. Kyseessä on terve ja laajalti testattu uros, jolla myös on jälkeläisnäyttöä usean sukupolven osalta. Itse siperiankissa rotuna on tyypiltään lähellä birmaa, joten toivoin, ettei birman ulkonäkö tässä pahasti kärsisi ja sen saisi korjattua melko nopeasti. Rodulla ei myöskään ole suurempia terveysongelmia ja kasvattajat testaavat kissoja hyvin tunnollisesti. Monia muitakin hyviä vaihtoehtoja olisi ollut, mutta siperiankissa tuntui tässä kohtaan parhaalta valinnalta.

Seuraavana oli paperipuoli, eli piti hankkia tarvittavat luvat Kissaliitolta ja kun luvat tulivat hyväksyttyinä takaisin, pääsin toteuttamaan itse projektia. Ensimmäinen sukupolvi, F1 syntyi marraskuussa 2012 pienten koukeroiden kautta ja pentueesta selvisi yksi sinikilpikonna naaras, joka sai nimekseen Tamus Ralliart. Se rekisteröitiin Kissaliittoon EMS-koodilla (XLH g (SBI)) eli "hyväksymätön pitkäkarvarotu, kohderotu Pyhä Birma". Tarkoittaen, että Rallia saa käyttää vain birmakasvatukseen, mutta erillisen luvan kanssa. Ralli ei siis ole naamioväritteinen kuten birma, vaan kantaa naamiogeeniä sekä birman sukkageeniä perimässään ja näin ollen on mahdollista että birmauroksen kanssa se saa naamioväritteisiä ja birmasukallisia jälkeläisiä.

Ralli jatkoi sukuaan birmauroksen kanssa, taas lupamenettelyn jälkeen ja tuloksena syntyi keväällä 2015 viiden pennun pentue, jossa oli 3 birman näköistä pentua ja kaksi siperiankissan näköistä. Kaikki pennut rekisteröitiin "Hyväksymätön pitkäkarva, kohderotuna Pyhä Birma", mutta aikanaan nuo kolme naamiourosta saivat näyttelyn tarkastusluokan kautta hyväksynnän täysin birmoiksi ja ovat nyt SBI-rekisterissä ja niitä voi käyttää kasvatukseen normaalin birman tapaan. Pentueen "väärän väriset", eli Annemari Rautaveden luo muuttanut Pupu ja Anni-Kaisan Kartanon Pontte, ovat edelleen "hyväksymättömiä pitkäkarvoja, kohderotuna Pyhä Birma", mutta Kissaliiton erikoisluvalla, Pupua on käytetty Birmakasvatukseen. 

Pupun jälkeläiset rekisteröitiin "Hyväksymättömiksi pitkäkarvoiksi, kohderotuna Pyhä Birma", mutta naamio jälkeläisille on mahdollista hakea jälkikäteen hyväksyntää Birmaksi näyttelyn tarkistusluokasta. Pupun suku onkin jatkunut usean sukupolven verran.

Näille F2-polven pennuille oli tarkoitus saada 1-2 pentuetta / kissa ja saada mahdollisimman laajasti nuo uudet geenit jakoon ja leviämään. Osa sukuhaaroista menetettiin, mutta sukuhaara on jatkunut Pupun (Tamus Enkei), Dante (Tamus GReddy) ja Viksu (Tamus Brembo). Myös Pöpi (Tamus Garret) jatkoi sukuaan, mutta sukulinja katkesi seuraaviin sukupolviin, eikä jatkoa tästä haarasta jäänyt. Risteytyslinjan jälkeläisiä on kasvatuskäytössä myös muilla kasvattajilla niin Suomessa, kuin  ulkomaillakin.

Yksi risteytys ei kuitenkaan vielä autuaaksi tee ja sisäsiitosprosentti kipuaa nopeasti taas ylös, kun yhdistellään näitä kissoja birmoihin. Tästäkin syystä ostin syksyllä 2013 Hollannista kotikissataustaisen birman, jonja tarkoituksena oli osallistua sisäsiittoisuuden vähentämiseen. Valitettavasti kyseinen naaras menehtyi äkilliseen munuaistulehdukseen, enkä saanut jatkoa tästä arvokkaasta sukulinjasta.

Tässä projektissa ei puututa birman ulkonäköön tai luonteeseen, vaan ainoastaan perimään ja sen monimuotoisuuteen, sitä kautta terveyteen ja elinvoimaisuuteen. Birma on niin sisäsiittoinen rotu, että asialle on tehtävä jotain, jotta vielä kymmenienkin vuosien jälkeen, meillä on tämä rotu olemassa, eikä vain muutamia sairaita ja elinvoimattomia ja lyhytikäisiä yksilöitä siellä täällä. Koirapuolen juttuihin tätä ei voi mitenkään verrata.

Kyseessä on birman geenistöä kehittävä projekti ja nimenomaan luvallinen ja suunnitelmallinen projekti, jota voidaan käyttää vain ja ainoastaan Pyhän Birman kasvatukseen. Nämä kissat ovat rekisteröity "Kohderotuna Pyhä Birma". Tämä projekti on niin FiFEn, Kissaliiton, kuin Pyhän Birman kissa ryn hyväksymä ja valvoma.

Jotta saisimme elvytettyä edelleen kapeaa geenipoolia, toimme yhteistyössä WhiteFeather's kissalan kasvattajan Suvi Lehtisen kanssa Ruotsista brittiläisen pitkäkarvan ja Birman risteytyksestä syntyneen uroksen. Työ Pyhän Birman geenipoolin laajentamisen kanssa jatkuu 

Alla F2-sukupolvi, josta rekisteröitiin naamiolliset kissat Pyhiksi Birmoiksi.